Paolo

potilaskertomukset
Paolo - Patient story

Euroopan antibioottipäivä – potilaan kertomus: Paolo (Italia) 

Paolo sairastui vakavaan virtsatieinfektioon, jonka aiheuttajana oli monille antibiooteille vastustuskykyinen E.coli-bakteeri. Infektio saatiin hoidettua vasta kahden kuukauden ja kolmen erilaisen antibioottikuurin jälkeen. Kukaan ei tiedä, mistä infektio oli saanut alkunsa.

Paolo on 55-vuotias yliopiston professori Roomasta, Italiasta. Elokuussa 2010 Paolo oli lähtenyt yksin moottoriveneellä Ponzaan, joka on pieni saari Italian rannikolla. Saavuttuaan Ponzaan hänestä tuntui, että hänellä oli virtsatieinfektion oireita, mutta hän ei silloin kiinnittänyt asiaan juuri huomiota, sillä hän ajatteli, että oireet saattoivat johtua kesähelteen aiheuttamasta nestehukasta. Jonkin ajan kuluttua hän sai kuitenkin kuumeen ja vilunväreitä, ja virtsatieinfektion oireet pahenivat. Hän kysyi neuvoa Ponzassa lomalla olleelta langoltaan, joka on lääkäri. Lanko ehdotti, että hän ottaisi siprofloksasiinia, fluorokinoloniantibioottia, jota käytetään usein virtsatieinfektioiden hoitoon.

Siprofloksasiinia otetaan suun kautta eli se on helppokäyttöistä ja se tehoaa yleensä hyvin virtsatieinfektioihin.  Paolon tila ei parantunut seuraavan kolmen päivän aikana eikä hänen kuumeensa laskenut. Tästä huolimatta hän jatkoi siprofloksasiinikuuriaan viikon ajan tai pitempäänkin toivoen paranevansa tarpeeksi veneilläkseen takaisin Roomaan ja mennäkseen siellä lääkäriinn ja laboratoriokokeisiin.

Paolo oli Ponzan saarella, missä ei ollut mahdollisuutta virtsan laboratoriotesteihin, jotta olisi ymmärretty paremmin, millä antibiooteilla mikrobia voitaisiin hoitaa. Hän oli tietoinen siitä, että virtsan viljelytulokset olisivat lääkärille tärkeitä oikean antibiootin määräämiseksi.

Koska hän ei sairauden pahenemisen pelossa halunnut lähteä yksin moottoriveneellä takaisin Roomaan, hänen lankonsa lähti hänen kanssaan. Saavuttuaan mantereelle Paolo meni välittömästi Roomassa suureen sairaalaan, jossa hänelle tehtiin virtsaviljely ja kliininen tutkimus. Ne vahvistivat, että hänellä oli komplisoitunut virtsatieinfektio. Hänellä todettiin myös laajentunut eturauhanen, joka oli todennäköisesti hänen infektionsa syy.

Viljely osoitti, että infektion aiheuttaja oli bakteeri nimeltä Escherichia coli (E. coli), joka tuotti laajakirjoista beetalaktamaasia (ESBL) ja joka oli vastustuskylyinen monille antibiooteille, myös siprofloksasiinille. Laboratoriotulokset osoittivat, että ainoat antibiootit, jotka tehosivat Paolon E. coliin, olivat amoksisilliini-klavulaanihappo, trimetopriimi-sulfametoksatsoli, fosfomysiini sekä viimelinjan hoidon antibioottiluokka nimeltä karbapeneemit. Paolo ei voinut ottaa trimetopriimi-sulfametoksatsolia, joka on suun kautta otettava bakteerilääke, koska hän on sille allerginen. Karbapeneemejä voidaan antaa vain suonensisäisesti, mikä merkitsisi sairaalahoitoa.  Hänelle määrättiin amoksisilliini/klavulaanihappoa, jota hän otti suun kautta neljän viikon ajan. Hänen olonsa parani, mutta neljä päivää hoidon lopettamisen jälkeen hän alkoi taas kuumeilla, ja hänen virtsatieinfektio-oireensa palasivat.

Hän soitti lääkäriystävälleen, joka oliinfektiotautien erikoislääkäri. Tämä ehdotti fosfomysiinin ottamista infektioon suun kautta oikeana annoksena. Hän otti sitä 21 päivän ajan. Hänen oireensa paranivat, ja hän on ollut siitä lähtien terve.  

Kommentteja potilastapauksesta

Paololle kehittyi lomalla komplisoitunut virtsatieinfektio, jonka aiheuttaja E. coli –bakteeri  tuotti laajakirjoista beetalaktamaasia (ESBL). ESBL:t ovat entsyymejä, jotka tekevät bakteereista, yleisimmin E. colista ja Klebsiella pneumoniaesta, resistenttejä useimmille beetalaktaamiantibiooteille, joita ovat mm. penisilliini, kefalosporiini ja atstreonaami. Paolon E. colin todettiin olevan herkkä vain amoksisilliini/klavulaanihapolle, trimetopriimi-sulfametoksatsolille, fosfomysiinille sekä viimelinjanantibioottiryhmälle nimeltä karbapeneemit, jotka ovat oikea hoitovalinta ESBL:ia tuottaville bakteereille. 

On tärkeää huomata, että Paolooli saanut sairaalan ulkopuolelta erittäin resistentin E. colin aiheuttaman infektion. Merkillepantavaa on myös, että hänen E. colinsa oli resistentti fluorokinoloneille eli antibiootteille, joita otetaan suun kautta virtsatieinfektioiden, myös komplisoituneiden infektioiden, hoidossa.

Karbapeneemit, joille hänen E. colinsa oli herkkä, ovat oikea hoitovalinta potilaille, joilla on ESBL:ia tuottavien bakteerien aiheuttama infektio. Suonensisäisesti annettavien ja usein sairaalassaoloa vaativien karbapeneemien  lisäksi on vain harvoja antibiootteja, jotka olisivat tehonneet hänen infektioonsa ja harvoja, joita hän olisi voinut ottaa suun kautta. 

Lisäksi Paolo oli allerginen yhdelle yhdelle tehoavalle antibiootille, trimetopriimi-sulfameto satsolille. Paololle määrätty, suun kautta otettavai amoksisilliini-klavulaanihappo saattaa laboratoriossa vaikuttaa tehokkaalta antibiootilta, mutta sillä ei todellisuudessa ole vaikutusta ESBL-E. colia vastaan ihmisillä. Tämän vuoksi Paolon tila näytti paranevan amoksisilliini-klavulaanihappohoidon aikana, mutta infektio ei ollut hävinnyt kokonaan, ja Paolon infektio uusiutui hoitokuurin päätyttyä.

On huolestuttavaa, että tällaisia antibiooteille erittäin vastustuskykyisiä bakteereja leviää avohoidossa aiheuttaen infektioita potilailla, joilla ei ole ollut sairaaloiden kanssa mitään kontaktia. Maailmanlaajuisesti ESBL:iä tuottavia bakteereja todetaan sairaaloiden ulkopuolisten infektioiden, hyvin usein virtsatieinfektioiden, aiheuttajina. Infektion hoito sopivalla antibiootilla on tärkeää, koska tämäntyyppiseterittäin resistentit bakteerit saattavat antaa huonon lopputuloksen ja heikentää potilaan tilaa. Tärkeä viesti potilaille on, että hoitoon on määrättävä oikea antibiootti. Siksi on tärkeää käydä lääkärissä ja teettää mikrobiologisettutkimukset.