Lill-Karin

potilaskertomukset

Nimeni on Lill-Karin. Olen 66-vuotias eläkkeellä oleva opettaja. Minulla on kolme aikuista lasta ja viisi lastenlasta.

Olen mieheni kuoleman jälkeen asunut yksin. Vietän aikani lukemalla, tekemällä käsitöitä, kirjoittamalla runoja ja matkailemalla.

Olen ollut Intiassa useaan otteeseen, mutta en ollut koskaan käynyt Keralassa, joten vuonna 2010 suunnittelin matkan Keralaan ja sovin asumisesta paikallisessa perheessä.

Asiat menivät hullusti heti alkuun. Isäntäni haki minut lentokentältä, mutta ennen kuin ehdin nähdä kaupungin, auto kolaroi kuorma-auton kanssa. Jalkani murtui pahoin, ja minut vietiin kiireesti sairaalaan ambulanssin lattialla maaten.

Sairaalassa vietin kaksi päivää muovisängyssä suuressa huoneessa sairaiden ihmisten ympäröimänä. Minulle annettiin kulhollinen pesuvettä kerran päivässä, mutta koska jalkani oli murtunut, en pystynyt liikkumaan peseytyäkseni tai vaihtaakseni vaatteita. Niin minä vain makasin siinä kuumuudessa.

Lopulta minut siirrettiin yksityishuoneeseen, ja minulle tehtiin lonkan tekonivelleikkaus.

Intiassa perheenjäsenten odotetaan huolehtivan potilaista, joten en juuri nähnyt lääkäreitä tai hoitajia. Siitä tuli erittäin yksinäiset pari viikkoa, vain isäntäni kävi pitämässä minulle seuraa, mutta lopulta sain lähteä kotiin.

Norjassa jouduin suoraa päätä taas sairaalaan. Minua pidettiin eristyshuoneessa, ja kaikkien minua katsomaan tulevien täytyi pukeutua suojavaatteisiin.

Lääkärit saivat selville, että virtsassani oli antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria, jonka olin saanut Intiassa leikkauksen aikana asennetusta virtsakatetrista. Minulla ei ollut mitään infektio-oireita, mutta se oli hyvin vaikeaa aikaa. Perheeseeni oli tullut uusi vauva, joten perheenjäsenet eivät uskaltaneet käydä luonani, koska he pelkäsivät infektioni tarttuvan. Minulta jäi väliin myös perhehäitä ja kastejuhlia. Tuo pitkäaikainen yksinolo oli kova pala, olin alamaissa ja äärimmäisen eristyksissä.

Olin myös huolissani siitä, että leikkaushaavaani tulisi infektio, koska se ei ollut vieläkään parantunut. Aika ajoin en ollut varma, selviäisinkö ollenkaan.

Kaikeksi onneksi olen nyt täysin parantunut ja päässyt eroon tulehduksesta, mutta jonkin aikaa pelkäsin kovasti, että saan flunssan tai jotain pahempaa. Sairaalassa ollessani opin, miten tärkeää on noudattaa tarkkaa hygieniaa ja käyttää desinfioivia käsihuuhteita ja puhdistusaineita mikrobien kurissa pitämiseksi. Se oli kauhea kokemus, mutta se ei vähentänyt haluani matkustella: suunnittelen jo seuraavaa Keralan-matkaani. Tällä kertaa toivon saavani tutustua maahan, en vain sairaalaan. 

Kommentteja potilastapauksesta

Intiassa Lill-Karinille tehtiin ortopedinen leikkaus, ja hänelle annettiin profylaktisena antibioottihoitona linetsolidia. Norjassa hän tuli sairaalaan virtsasta löytyneen Klebsiella pneumonia -bakteerin variantin takia, joka oli vastustuskykyinen eli resistentti monille antibiooteille. Bakteerin uskottiin siirtyneen hänen virtsaansa Intiassa leikkauksen aikana asetetusta katetrista.

Bakteeriin tehosi vain yksi antibiootti, kolistiini. Bakteeri oli resistentti kaikille seuraavista antibiooteista: kaikki beetalaktaamit (penisilliinit ja kefalosporiinit, karbapeneemit ja atstreonaami), aminoglykosidit, fluorokinolonit (esim. siprofloksasiini), trimetopriimi/sulfametoksatsoli ja tigesykliini.

K. pneumoniae -bakteerinn todettiin tuottavan karbapenemaasi-entsyymiä. Molekyylitason analyysi osoitti, että ikannassassa oli uutta karbapenemaasia, New Delhin metallobeetalaktamaasia (NDM-1), tuottava geeni. Tämä geneettinen elementti on löydetty monista bakteereista ja se on levinnyt maailmanlaajuisesti. Tätä geeniä kantavat bakteerit ovat resistenttejä monille antibiooteille. Jäljelle jää vain muutama,tai ei lankaan hoitoon sopiva antibiootti. Kyseisen potilaan tapauksessa bakteeriin tehosi ainoastaan kolistiini- antibiootti, joka on annettava suonensisäisesti ja joka saattaa olla toksinen.

Tällaisia erittäin vastustuskykyisiä bakteereja esiintyy yhä enemmän maailmassa. Näiden mahdollisesti maasta toiseen siirtyvien bakteerien kantajia ovat usein potilaat, jotka siirtyvät terveydenhuoltojärjestelmästä toiseen. On tärkeää, että lääkärit pitävät silmänsä auki sellaisten tapausten varalta, joissa potilas on resistentin bakteerin kantaja. Vaikka Pohjoismaissa tämäntyyppiset tapaukset ovatkin harvinaisiaharvinaista , monet muut Euroopassa havaitut tapaukset on yhdistetty ulkomailla annettuun sairaalahoitoon.